Mielenterveys

Terveys sana määritellään ihmisen täydellisenä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana eikä vain sairauksien tai vammojen puuttumisena. Fyysinen terveys ja mielenterveys ovat vuorovaikutuksena toisiinsa. Mielenterveys antaa ihmiselle vahvan pohjan selviytyä vastoinkäymisistä ja se tukee ihmisen arkea koko elämänkaaren ajan. Mielenterveydellä on vaikutus koko yhteiskuntaan ja kansanterveyteen. Mielenterveys tulisi nähdä positiivisena potentiaalina yhteiskunnassa ja sitä tulisi vahvistaa ja vaalia. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri 2010). 

Usein kun keskustellaan mielenterveydestä, puhutaan vain sen kielteisistä puolista, mielenterveyshäiriöistä. Mielenterveydessä on paljon positiivisia asioita, jotka rakentavat ihmisille kivijalan, johon ihminen tukee. Positiivinen mielenterveys ohjaa ajattelua pois ongelma- ja sairausnäkökulmasta ja siihen kuuluu hyvinvoinnin kokemus. Sen avulla ihminen elää täysipainoisesti ja mielekkäästi. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri 2010). 

Mielenterveys ei ole pysyvä tila. Se muuttuu elämäntilanteen- ja olosuhteiden muuttuessa, eli se on jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Muuttuvissa tilanteissa ihmisen tulee määritellä oma mielenterveytensä uudelleen. Mielenterveys koostuu yksilöllisistä tekijöistä, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, yhteiskunnallisista rakenteista ja resursseista sekä kulttuurisista arvoista. Ihmisen kokemukseen omasta mielenterveydestään vaikuttavat työttömyys ja huonoksi koettu taloudellinen tilanne. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri 2010). 

”Ihmisen mielenterveys voidaan ajatella tasapainoilun tilaksi, jossa altistavat ja laukaisevat tekijät sekä mielenterveyttä suojaavat tekijät tasapainottelevat.” (Mielenterveyshoitotyö, s. 21). Näitä suojaavia tekijöitä ovat yksilölliset voimavarat ja sosiaalinen tuki, joiden määrä voi vaihdella elämän varrella. Yhteiskunta ja kulttuuri ovat vuorovaikutteisessa prosessiajattelussa taustalla vaikuttavia tekijöitä. Hyvä mielenterveys on toivottu tila, joka on mahdollista saavuttaa, kun olosuhteet ja rakenteet, joissa elämme, ovat tasapainossa. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri 2010).

Mielenterveyshäiriöiselläkin, niin kuin myös terveelläkin ihmisellä, on olemassa olevia voimavaroja. Näillä voimavaroilla tarkoitetaan niitä ominaisuuksia, joilla potilas voi ohjata elämäänsä tietoisesti. Nämä voimavarat voivat toisinaan olla vähissä ihmisen elämän aikana, mutta niiden tukeminen vahvistaa ihmistä. Voimavaroiksi voidaan katsoa asenteita, ihmissuhteita tai arvoja, ne voivat myös olla materiaalisia, tunteisiin perustuvia tai älyllisiä. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri 2010).

”Mielenterveyden häiriöt ovat hyvin epäyhtenäinen sairausryhmä.” (Mielenterveyshoitotyö, 176)

Koska mielenterveyden häiriöt sekä sairaudet ilmenevät monin eri tavoin, niiden diagnostiikka perustuu yhteisesti sovittuihin luokituksiin, niiden ominaispiirteisiin ja oireiden määriin. Pieni osa vaikeampia mielenterveyden häiriöitä on mielisairaus eli psykoottinen tila. Useimmat diagnoosit ovat, nykykäsityksen mukaan, oireyhtymiä, joissa on tunnettu määrä oireita ja tietty määrä sekä ennuste tietyllä oirekokonaisuudella. Diagnoosit antavat hoidon suunnittelusta, tavoitteista ja ennusteesta suuntaviivaa sekä auttaa ammattihenkilökuntaa tunnistamaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöistä kärsiviä. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2010).

Lähteet:  

Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Schubert, Caria – Seuri, Tarja 2010. Mielenterveyshoitotyö. Helsinki WSOYpro Oy.