Päihdehäiriöt (Riippuvuus)
Monilla teorioilla mitattuna ihmisen
riippuvuuden ja riippumattomuuden kehitystä voidaan tarkastella eri kulmista.
Ihmisen kehitys riippuvuuksista alkaa jo vauvana, joten lapsuudessa on tärkeä
kokea mielihyvää tuottavia kokemuksia, jottei riippuvuudet kehity haitallisiksi
ja pakonomaisiksi. On myös tärkeää saada lapsena hoitava vanhempi, joka hoitaa,
ja auttaa lasta kasvamaan itsenäiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi.
Jokainen ihminen kokee yksilöllisesti
riippuvuutensa tai riippumattomuutensa. Riippuvuus ilmenee ihmisen tavassa
käyttäytyä ja olla suhteessa riippuvuuden kohteeseen. Tarve ja mielihyvän
kokemus määrittelevät keskeisesti kokemusta. Tavat ja tottumukset voivat olla elämään
hyödyllisiä ja sitä ylläpitäviä toimintoja tai haitallisia ja tuhoavia. Ihmisellä
on luontainen halu tavoitella mielihyvän tunnetta ja samalla pyrkiä eroon
voimakkaista tunnetiloista, jotka häiritsevät psyykkistä tasapainoa. (Holmberg
– Inkinen – Kurki – Partanen – Salo-Chydenius, 2015).
Päihderiippuvuus voi kehittyä useisiin eri
aineisiin, kuten mm. alkoholi, nikotiini, kannabis, opiaatit, amfetamiini ja
bentsodiatsepiinit. Riippuvuudet kuitenkin muistuttavat toisiaan, aineista
riippumatta.
Aineen käytön pakonomaisuus sekä
käyttöhimo ovat riippuvuuden ydinoireita. Silloin, kun ihminen kokee vaikeuksia
hallita aineen käytön aloitusta, määriä tai lopettamista, voidaan puhua
riippuvuudesta. Päihteiden käyttö usein johtaa itsestään huolehtimisen,
harrastusten, ihmissuhteiden ja koulutuksen tai työn syrjäyttämiseen. Jokaisen
ihmisen riippuvuus on kuitenkin yksilöllistä ja ilmenee kaikilla erilaisena. (THL,
2014).
Päihteiden käytön aloittaminen sekä
sairaudeksi kehittyvä jatkaminen kertoo mielihyvästä jota mm. alkoholista ja huumeista
haetaan. Elimistö ja mieli yhdistävät päihteiden käytön helpotukseen sekä
tunteeseen, joka tukahduttaa oikeita tuntemuksia ihmisen elämästä. Alkoholin
tuottama psyykkinen tai fyysinen tila on niin tyydyttävä, että ihminen jää
siihen koukkuun. Riippuvuutta voi olla pakonomainen tarve saada päihdettä, tai
toleranssin kasvu, jolloin määrät kasvavat saadakseen saman tyydytyksen.
Ihmisen halu lopettaa voi olla useasti vaikea vaihe, joka usein epäonnistuu retkahdukseen.
(Päihdelinkki).
Osa päihderiippuvuuden hoidossa on
vieroitushoito, jolla vähennetään vieroitusoireita ja niihin liittyviä
haittoja. Tärkeimmässä osassa hoitoa on psyykkisen riippuvuuden hoito, jossa
tarkoituksena on vähentää käyttöhimoa ja pakonomaisuutta. Psyykkistä
riippuvuutta voidaan hoitaa lääke- ja psykososiaalisella hoidolla. Hoidossa
huomioidaan potilaan omat tavoitteet ja terveydentila sekä voimavarat.
Säännöllinen päihteiden käyttö totuttaa hermoston niiden oloon elimistössä,
jolloin suurkuluttajan vieroitusoireet voivat olla hyvinkin vakavia ja pahentua
muutaman vuorokauden aikana.
Koska riippuvuuksia on eriasteisia, hoito
tapahtuu pääasiassa avohoidossa. Yhden hoitajan hoitosuhde voi olla riittävä
lieväasteisissa riippuvuuksissa. Moniammatilliset työryhmät toteuttavat
pitkäaikaista hoitoa ja kuntoutusta vaikea-asteisissa kroonistuneissa
riippuvuuden muodoissa. (THL, 2014)
Lähteet:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://www.thl.fi/sv/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/paihderiippuvuus>.
6.9.2017
Holmberg, Jan – Inkinen, Maria – Kurki,
Marjo – Partanen, Airi – Salo-Chydenius, Sisko 2015. Päihdehoitotyö. Helsinki: Sanoma
Pro Oy.
Kommentit
Lähetä kommentti