Mielenterveys
Terveys sana määritellään ihmisen täydellisenä
fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana eikä vain sairauksien
tai vammojen puuttumisena. Fyysinen terveys ja mielenterveys ovat
vuorovaikutuksena toisiinsa. Mielenterveys antaa ihmiselle vahvan pohjan
selviytyä vastoinkäymisistä ja se tukee ihmisen arkea koko elämänkaaren ajan.
Mielenterveydellä on vaikutus koko yhteiskuntaan ja kansanterveyteen.
Mielenterveys tulisi nähdä positiivisena potentiaalina yhteiskunnassa ja sitä
tulisi vahvistaa ja vaalia. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert
– Seuri 2010).
Usein kun keskustellaan mielenterveydestä, puhutaan
vain sen kielteisistä puolista, mielenterveyshäiriöistä. Mielenterveydessä on
paljon positiivisia asioita, jotka rakentavat ihmisille kivijalan, johon
ihminen tukee. Positiivinen mielenterveys ohjaa ajattelua pois ongelma- ja
sairausnäkökulmasta ja siihen kuuluu hyvinvoinnin kokemus. Sen avulla ihminen
elää täysipainoisesti ja mielekkäästi. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert
– Seuri 2010).
Mielenterveys ei ole pysyvä tila. Se muuttuu
elämäntilanteen- ja olosuhteiden muuttuessa, eli se on jatkuvasti
vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Muuttuvissa tilanteissa ihmisen tulee
määritellä oma mielenterveytensä uudelleen. Mielenterveys koostuu yksilöllisistä
tekijöistä, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, yhteiskunnallisista
rakenteista ja resursseista sekä kulttuurisista arvoista. Ihmisen kokemukseen
omasta mielenterveydestään vaikuttavat työttömyys ja huonoksi koettu
taloudellinen tilanne. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert
– Seuri 2010).
”Ihmisen mielenterveys voidaan ajatella tasapainoilun
tilaksi, jossa altistavat ja laukaisevat tekijät sekä mielenterveyttä suojaavat
tekijät tasapainottelevat.” (Mielenterveyshoitotyö, s. 21). Näitä suojaavia
tekijöitä ovat yksilölliset voimavarat ja sosiaalinen tuki, joiden määrä voi
vaihdella elämän varrella. Yhteiskunta ja kulttuuri ovat vuorovaikutteisessa
prosessiajattelussa taustalla vaikuttavia tekijöitä. Hyvä mielenterveys on
toivottu tila, joka on mahdollista saavuttaa, kun olosuhteet ja rakenteet,
joissa elämme, ovat tasapainossa. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert
– Seuri 2010).
Mielenterveyshäiriöiselläkin, niin kuin myös
terveelläkin ihmisellä, on olemassa olevia voimavaroja. Näillä voimavaroilla
tarkoitetaan niitä ominaisuuksia, joilla potilas voi ohjata elämäänsä
tietoisesti. Nämä voimavarat voivat toisinaan olla vähissä ihmisen elämän
aikana, mutta niiden tukeminen vahvistaa ihmistä. Voimavaroiksi voidaan katsoa
asenteita, ihmissuhteita tai arvoja, ne voivat myös olla materiaalisia,
tunteisiin perustuvia tai älyllisiä. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert
– Seuri 2010).
”Mielenterveyden häiriöt ovat hyvin epäyhtenäinen
sairausryhmä.” (Mielenterveyshoitotyö, 176)
Koska mielenterveyden häiriöt sekä sairaudet
ilmenevät monin eri tavoin, niiden diagnostiikka perustuu yhteisesti
sovittuihin luokituksiin, niiden ominaispiirteisiin ja oireiden määriin. Pieni osa vaikeampia mielenterveyden häiriöitä on
mielisairaus eli psykoottinen tila. Useimmat diagnoosit ovat, nykykäsityksen
mukaan, oireyhtymiä, joissa on tunnettu määrä oireita ja tietty määrä sekä
ennuste tietyllä oirekokonaisuudella. Diagnoosit antavat hoidon suunnittelusta,
tavoitteista ja ennusteesta suuntaviivaa sekä auttaa ammattihenkilökuntaa
tunnistamaan ja hoitamaan mielenterveyden häiriöistä kärsiviä. (Kanerva –
Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2010).
Lähteet:
Kanerva, Anne – Kuhanen,
Carita – Oittinen, Pirkko – Schubert, Caria – Seuri, Tarja
2010. Mielenterveyshoitotyö. Helsinki WSOYpro Oy.
Hyvä paketti mielenterveydestä. Hyviä pointteja, ja tosiaan hyvä muistaa, että mielenterveys ei ole negatiivinen asia, eikä pysyvä tila.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMielisairaus on muutakin kuin psykoottinen tila, olisit voinut avata enemmän miten sen ymmärrät.
PoistaHyvä kun käytit myös hoitotyön lähdettä.