Persoonallisuushäiriöt

Jokaisella ihmisellä on persoonallisuus, mutta siihen liitetään mukaan häiriö silloin, kun siinä voidaan todeta usein toistuvia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ilmenevät haitallisina tai joustamattomina. Häiriintyneen persoonallisuuden olennainen piirre on itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa. Persoonallisuushäiriöitä on erilaisia ja niissä on ongelmana mm. tapa havainnoida tai tulkita omien tai toisten tunteita ja ajatuksia. Persoonallisuushäiriöihin liittyy tästä syystä lähes aina huomattavaa ahdistuneisuutta ja sosiaalista haittaa joko itselle tai muille. (Nordling – Toivio, 2013)

Persoonallisuushäiriöt ovat luonteeltaan kehityksellisiä tiloja. Ne alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai nuoruusiän loppupuolella. Raja persoonallisuushäiriöiden ja normaalista pidetyn käyttäytymisen ero on liukuva. Psyykkisesti terveen ihmisen käyttäytyminen voi olla persoonallisuushäiriöisen ihmisen tapaista stressitilanteissa. Persoonallisuushäiriöisen ominainen käyttäytyminen ymmärretään henkilön keinona hallita tai välttää yksityiseen tai ihmissuhteisiin liittyviä ahdistavia mielikuvia ja tunteita. (Terveyskirjasto). 

Persoonallisuushäiriöt jaetaan kolmeen eri pääryhmään. Ensimmäinen ryhmä kattaa epäluuloisen (paranoidinen), eristäytyvän (skitsoidinen) ja psykoosipiirteisen (skitsotyyppinen) persoonallisuushäiriön, näille ominaista on käytöksen outous ja erikoisuus. Toinen ryhmä kattaa epäsosiaalisen (antisosiaalinen), epävakaan, huomiohakuisen ja narsistisen persoonallisuushäiriön, näille ominaista on käytöksen, epävakaus, emotionaalisuus ja dramaattisuus. kolmas ryhmä pitää sisällään estyneen, pakko-oireisen ja riippuvaisen persoonallisuushäiriön, näille on tyypillistä pelokkuus ja ahdistuneisuus.
On yleistä, että yhdellä ja samalla henkilöllä ilmenee samanaikaisesti usean eri persoonallisuushäiriön piirteitä.
Naisille tavallisempi ovat riippuvainen, huomiohakuinen ja epävakaa persoonallisuus. Miehillä tavallisia ovat narsistinen, epäsosiaalinen, pakko-oireinen ja epäluuloinen persoonallisuus. (Terveyskirjasto).

Persoonallisuushäiriön hoito voi olla hankala aloittaa, sillä potilas itse ei omista sairauden tuntua. Hoitona esisijaisesti käytetään psykoterapiaa, sekä tarvittaessa psyykenlääkettä. Psykoterapiassa pyritään hahmottamaan potilaalle käyttäytymisensä haittoja lyhyellä, että pitkällä aikavälillä. Siinä käytetään psykoanalyyttistä ja erilaisia kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja. Terapian päämääränä on oppia jäykkien käytöstapojen taustalla olevien ahdistavien tunnemuistojen tunnistaminen ja hallitseminen uudella tavalla. 
Olisi tärkeää saada potilaan diagnosointi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta hoito olisi mahdollisimman tehokasta. Hoidosta ja sen järjestelystä vastaa pääasiassa psykiatrinen avohoitoyksikkö. Usein hoito on pitkäaikaista, ja saattaa kestää vuosia. (Terveyskirjasto).



Lähteet:

Terveyskirjasto 2017. Persoonallisuushäiriöt. Verkkodokumentti.<http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407>. 6.9.2017

Nordling, Esa – Toivio, Timo 2013. Mielenterveyden psykologia. Porvoo: Edita.

Kommentit

  1. Unknown1. lokakuuta 2017 klo 12.16

    Tämä osuus jäi nyt ohueksi ja pintapuoliseksi. Hoitotyön osuus uupui täysin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hoitotyön auttamismenetelmät ja hoitosuhdetyöskentely

Mielenterveyshoitotyötä toteutetaan usein moniammatillisen ryhmätyöskentelyn avulla. Hoitoryhmä koostuu lääkäreistä, hoitajista ja tarpeen mukaan erityistyöntekijöistä, kuten mm. psykologit ja sosiaalityöntekijät. Hoitoryhmät voivat olla myös kiinteitä, samalla kokoonpanolla toimivia tai vaihtuvia. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2010).   Hoitosuhde on ammatillinen suhde, jonka perustana ovat hoitotyötä ohjaava lainsäädäntö ja ammattieettiset periaatteet sekä hoitajan riittävä tiedollinen ja taidollinen ammattitaito. Hoitosuhteen elementtejä ovat huolenpito, luottamus, empatia, distanssia, transferenssitunteet ja vastarinta. (Heikkinen-Peltonen – Innamaa – Virta, 2014). Edellytys yhteistyösuhteen toimimiseen on, että hoitaja kehittää itseymmärrystään. Ammatillinen rooli mahdollistaa potilaan voimavarojen, selviytymiskeinojen ja resurssien huomioimisen. Hoitaja on itse keskeinen työväline mielenterveysh...
Lue lisää

Psykoosisairaudet (Skitsofrenia)

Psykooseja on erilaisia ja syitä psykoosiin ajautumiseen on moninaisia. Psykoosi voi olla lyhyt aikaista tai pidempään kestävää. Laukaisevia tekijöitä ovat traumaattiset kokemukset, stressi, järkytys, päihteiden käyttö tai elimellinen sairaus. Ihminen voi olla psykoosin aikana energinen tai apaattinen. Tunnekokemukset heittelehtivät laidasta toiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen ja työelämässä työskentely vaikeutuu. Psykooseja ovat esimerkiksi skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriö, mielialapsykoosi, psykoottinen depressio, skitsoaffektiivinen psykoosi, lyhytkestoinen psykoottinen häiriö tai psykoosi on aiheutunut alkoholin, huumausaineen tai lääkeaineen vaikutuksesta. (Hietaharju – Nuutila, 2012).  Skitsofrenia Skitsofrenia on pitkäaikainen sairaus, jossa ihmisen on vaikea ajoittain ylläpitää todellisuudentajua. Skitsofrenia alkaa yleensä nuorella-aikuisiällä. Tämä sairaus vo...
Lue lisää

Päihdehäiriöt (Riippuvuus)

Monilla teorioilla mitattuna ihmisen riippuvuuden ja riippumattomuuden kehitystä voidaan tarkastella eri kulmista. Ihmisen kehitys riippuvuuksista alkaa jo vauvana, joten lapsuudessa on tärkeä kokea mielihyvää tuottavia kokemuksia, jottei riippuvuudet kehity haitallisiksi ja pakonomaisiksi. On myös tärkeää saada lapsena hoitava vanhempi, joka hoitaa, ja auttaa lasta kasvamaan itsenäiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Jokainen ihminen kokee yksilöllisesti riippuvuutensa tai riippumattomuutensa. Riippuvuus ilmenee ihmisen tavassa käyttäytyä ja olla suhteessa riippuvuuden kohteeseen. Tarve ja mielihyvän kokemus määrittelevät keskeisesti kokemusta. Tavat ja tottumukset voivat olla elämään hyödyllisiä ja sitä ylläpitäviä toimintoja tai haitallisia ja tuhoavia. Ihmisellä on luontainen halu tavoitella mielihyvän tunnetta ja samalla pyrkiä eroon voimakkaista tunnetiloista, jotka häiritsevät psyykkistä tasapainoa. (Holmberg – Inkinen – Kurki – Partanen – Salo-Chydenius, 2015). Päihderi...
Lue lisää