Kliininen psykologia

Kliininen psykologia on psykologian sovellusalue. Se tutkii ihmismielen häiriöiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kehittää niille hoitomenetelmiä ja soveltaa niitä käytäntöön. Kliininen psykologia on oppia siitä, mikä saa mielen sairastumaan niin, että ihminen ajautuu vuoteen omaksi. Kliiniseen psykologiaan liittyy vahvasti neurologia sekä psykologia. (Nordling – Toivio 2013) Neurologia on lääketieteen erikoisala, joka tutkii aivoja, selkäydintä, hermostoa sekä lihaksia selvittääkseen sairauksia ja niiden hoitoa. Neurologina toimii peruskoulutukseltaan lääkäri. Neurologia muun muassa tutkii ja etsii hoitokeinoja aivoverenkiertohäiriöön, migreeniin, epilepsiaan, Ms-tautiin ja dementiaan. Psykiatrialla taas tehtävänä on tutkia, hoitaa ja kuntouttaa mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia. Psykiatrin tutkimuksiin yleisesti kuuluu masennustilat (depressiot), muut mielialahäiriöt, ahdistustilat, syömishäiriöt, pakko-oireet, persoonallisuushäiriöt sekä erilaiset riippuvuudet (addiktiot). 

Kliininen psykologia pyrkii tutkimaan ihmisen biopsykososiaalisia ilmiöitä. Tämä voidaan jakaa kolmeen osaan; ehkäisevään, parantavaan sekä ylläpitävään apuun. Tätä mielenhäiriön syntymistä pyritään ehkäisemään jo neuvolasta asti, ja sitä jatketaan koko elämän ajan. Jokainen meistä saa apua koulusta, sekä myöhemmin työelämän parissa. Kliinisessä psykologiassa tutkitaan ihmismielen häiriöitä, keskitytään havainnoimaan siihen vaikuttavia tekijöitä ja löytämään ratkaisuja ihmisen omista ajatuksista. 
Jokainen meistä kokee elämässään lyhytaikaisia stressihetkiä. Lyhytkestoisena stressi edes auttaa ihmisen hyvää mielenterveyttä, kun taas pitkäkestoisena se voi olla monin tavoin haitallista. Se kuormittaa kehoa ja mieltä jatkuvasti, lisäten kropalle lisäkuormaa oireista. Kokemus stressistä on jokaisella yksilöllistä, sillä jokainen voi itse vaikuttaa siihen, kuinka stressin kokee. Omien ajatusten avulla pystymme säätelemään stressin syntyä. Eli stressikokemus on psykologista, mutta saamme usein myös fyysisiä oireita. Näitä voi olla päänsärky, huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi, vatsavaivat, tihentynyt virtsaamisen tarve, hikoilu, flunssakierre sekä selkävaivat. (Terveysportti, 2010).

Yleisesti tunnettu työstressi on suomalaisten keskuudessa yleistä. Noin joka neljäs kärsii työn tuomasta stressistä. Töissä kokema painostus ja kiire laukaisevat yleensä ihmisissä stressireaktioita. Töissä ilmenee psyykkisiä kuormitustekijöitä, esim. jos työtä on liikaa, tavoitteet työn suhteen ovat hävinneet, työtäsi ei arvosteta tai on jatkuva kiire. Sosiaaliset kuormitustekijät liittyvät vuorovaikutukseen työyhteisössä. Stressin voi laukaista epätasa-arvoinen kohtelu, jota ovat esim. ikä, sukupuoli, uskonto tai seksuaalinen häirintä. Tiedostamalla itse stressin laukaisevat tekijät, on sitä helpompi lähteä sitä hoitamaan. Stressin lievitykseen on monia keinoja, joista tärkeinpänä on muuttaa asioita jotka aiheuttavat stressiä. On hyvä levätä kunnolla, puhua ongelmista sekä syödä ja liikkua terveellisesti. (Työterveylaitos, stressi ja työuupumus)



Lähteet:
      Nordling, Esa. Toivio, Timo 2013. Mielenterveyden psykologia. Porvoo: Bookwell Oy.
2.   Työterveyslaitos. Stressi ja työuupumus. Verkkodokumentti. https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/ . 2.9.2017

3.  Terveyskirjasto. Stressi 2010. Verkkodokumentti. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00101 . 3.9.2017


Kommentit

  1. Unknown7. syyskuuta 2017 klo 12.18

    Työstressi on varmasti ajankohtainen aihe tulevaisuudessakin, työmaailman ollessa hektisempi ja urakeskeisempi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hoitotyön auttamismenetelmät ja hoitosuhdetyöskentely

Mielenterveyshoitotyötä toteutetaan usein moniammatillisen ryhmätyöskentelyn avulla. Hoitoryhmä koostuu lääkäreistä, hoitajista ja tarpeen mukaan erityistyöntekijöistä, kuten mm. psykologit ja sosiaalityöntekijät. Hoitoryhmät voivat olla myös kiinteitä, samalla kokoonpanolla toimivia tai vaihtuvia. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2010).   Hoitosuhde on ammatillinen suhde, jonka perustana ovat hoitotyötä ohjaava lainsäädäntö ja ammattieettiset periaatteet sekä hoitajan riittävä tiedollinen ja taidollinen ammattitaito. Hoitosuhteen elementtejä ovat huolenpito, luottamus, empatia, distanssia, transferenssitunteet ja vastarinta. (Heikkinen-Peltonen – Innamaa – Virta, 2014). Edellytys yhteistyösuhteen toimimiseen on, että hoitaja kehittää itseymmärrystään. Ammatillinen rooli mahdollistaa potilaan voimavarojen, selviytymiskeinojen ja resurssien huomioimisen. Hoitaja on itse keskeinen työväline mielenterveysh...
Lue lisää

Psykoosisairaudet (Skitsofrenia)

Psykooseja on erilaisia ja syitä psykoosiin ajautumiseen on moninaisia. Psykoosi voi olla lyhyt aikaista tai pidempään kestävää. Laukaisevia tekijöitä ovat traumaattiset kokemukset, stressi, järkytys, päihteiden käyttö tai elimellinen sairaus. Ihminen voi olla psykoosin aikana energinen tai apaattinen. Tunnekokemukset heittelehtivät laidasta toiseen. Sosiaalinen kanssakäyminen ja työelämässä työskentely vaikeutuu. Psykooseja ovat esimerkiksi skitsofrenia, harhaluuloisuushäiriö, mielialapsykoosi, psykoottinen depressio, skitsoaffektiivinen psykoosi, lyhytkestoinen psykoottinen häiriö tai psykoosi on aiheutunut alkoholin, huumausaineen tai lääkeaineen vaikutuksesta. (Hietaharju – Nuutila, 2012).  Skitsofrenia Skitsofrenia on pitkäaikainen sairaus, jossa ihmisen on vaikea ajoittain ylläpitää todellisuudentajua. Skitsofrenia alkaa yleensä nuorella-aikuisiällä. Tämä sairaus vo...
Lue lisää

Päihdehäiriöt (Riippuvuus)

Monilla teorioilla mitattuna ihmisen riippuvuuden ja riippumattomuuden kehitystä voidaan tarkastella eri kulmista. Ihmisen kehitys riippuvuuksista alkaa jo vauvana, joten lapsuudessa on tärkeä kokea mielihyvää tuottavia kokemuksia, jottei riippuvuudet kehity haitallisiksi ja pakonomaisiksi. On myös tärkeää saada lapsena hoitava vanhempi, joka hoitaa, ja auttaa lasta kasvamaan itsenäiseksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi. Jokainen ihminen kokee yksilöllisesti riippuvuutensa tai riippumattomuutensa. Riippuvuus ilmenee ihmisen tavassa käyttäytyä ja olla suhteessa riippuvuuden kohteeseen. Tarve ja mielihyvän kokemus määrittelevät keskeisesti kokemusta. Tavat ja tottumukset voivat olla elämään hyödyllisiä ja sitä ylläpitäviä toimintoja tai haitallisia ja tuhoavia. Ihmisellä on luontainen halu tavoitella mielihyvän tunnetta ja samalla pyrkiä eroon voimakkaista tunnetiloista, jotka häiritsevät psyykkistä tasapainoa. (Holmberg – Inkinen – Kurki – Partanen – Salo-Chydenius, 2015). Päihderi...
Lue lisää