Kehityspsykologia

Varhaislapsuudessa tapahtuva kehitys on perusta myöhemmin opittaville tiedoille ja taidoille. Ensimmäisen elinvuoden kehitysmuutokset ovat laaja-alaisemmat kuin missään myöhemmässä ikävaiheessa. Lapsi on ensimmäisinä elinkuukausinaan täydessä valvetilassa suhteellisen pienen osan vuorokaudesta, mutta hän oppii koko ajan. (Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Nurmi – Pulkkinen – Ruoppila, 2014)

Keskilapsuus on aikaa esikoulun ja koulun alkamisesta varhaisen nuoruusiän alkuun. Ikäkaudeltaan keskilapsuus ulottuu 6-7 ikävuodesta noin 12-vuotiaaksi. Tänä aikana tapahtuu merkittäviä muutoksia kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikakausina lapsen ja elämässä sekä lapsen ja aikuisen välisissä suhteissa. Lapsi siirtyy kotipiiristään esikouluun ja kouluun, jolloin lapsen kognitiivinen ja sosioemotionaalinen kehitys saavat aikaan merkittäviä muutoksia käyttäytymisessä. Seksuaalisuuden kehityksessä tulee kanssa näkyviä muutoksia, lapsi alkaa olemaan kiinnostunut enemmän omasta seksuaalisuudestaan. (Ahonen ym. 2014) Alakouluikäisille tärkeintä on turvallinen ympäristö asua sekä välittävät aikuiset. Tässä iässä lapsi alkaa luomaan pohjaa tulevaisuudelle, jossa haluamme elää. Lapset ottavat tässä iässä mallia vanhemmilta ihmisiltä. On tärkeä luoda lapsille hyvä tausta, jotta kehitys olisi mahdollisimman tervettä ja onnistunutta. Nuoruuden aikana lapsena koetut ja päätetty asiat alkavat näkyä selkeämmin, ja yleensä lasten erilaisuus alkaa näkyä selvemmin. Lasten kehitykseen vaikuttaa ympäristötekijät sekä myös perimätekijät. 

  

Nuoruudessa siirrytään lapsuudesta aikuisuuteen. Nuoruudessa nuori ohjaa omaa kehitystään. Kehitystä tapahtuu fyysiseen kasvuun, ajattelun kehittymiseen ja sosiaalisiin tekijöihin. Nuoruusvaiheessa yleensä esiintyy mahdollinen ongelmakäyttäytyminen, joka voi näkyä alkoholin käytöstä rikollisuuteen. Nuoruusiällä valitut valinnat luovat pohjaa elämänkululle, jota nuori aikuisena elää. (Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Nurmi – Pulkkinen – Ruoppila, 2014). 

Nuorista alkaa kuoriutuu yksilöitä jotka uskaltavat tehdä asioita omien mieltymysten mukaan. On tärkeää havainnollistaa, että jokaista ihmistä muokkaa ympäristö, jossa elämme. On hyvin todennäköistä, että jos nuorempana kokee syrjintää tai välinpitämättömyyttä, oireilee se jossain vaiheessa elämää. Puhutaankin että nuoruus on ratkaisevaa aikaa elämässä, jolloin tehdään tiettyjä valintoja tulevaisuuteen. 

  

Aikuisuus käsittelee ikäkausia 20-vuotiaasta 65-vuotiaaseen. Aikuisuus jaetaan kahteen eri vaiheeseen, varhaisaikuisuus ja keskiaikuisuus. Varhaisaikuisuudesta siirrytään keskiaikuisuuteen n. 40-vuoden vaiheessa. Aikuisuus määritellään kolmen pääkriteerin avulla: vastuun ottaminen omasta itsestä, itsenäinen päätöksenteko ja taloudellinen itsenäisyys. Aikuisuuden kehitystehtävistä selviytyminen vaatii taitojen ja sosiaalisten suhteiden ja persoonan kehitystä. Aikuisuudessa tarvitaan myös yhteiskunnalta tukea. (Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Nurmi – Pulkkinen – Ruoppila, 2014).

  

Vanheneminen ei ole vain biologinen ilmiö. Vanhenemiseen vaikuttavat myös sosiaaliset taidot ja niiden kehittyminen aikaisemmissa kehitysvaiheissa. Kun vanhenemista määritellään, otetaan huomioon taustalla vaikuttavat biologiset, sosiaaliset, psykologiset ja fyysiset sekä sosiaali-yhteiskunnalliset ja ympäristölliset tekijät. Vanhetessa ihmisen elimistössä sekä elintoiminnoissa tapahtuu monia muutoksia. Vanhenemiseen vaikuttaa yksilön niille antamia merkityksiä, kuten kokeminen ja itsensä määrittely vanhaksi. (Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Nurmi – Pulkkinen – Ruoppila, 2014).

Lähteet: 

Ahonen, Timo – Lyytinen, Heikki – Lyytinen, Paula – Nurmi, Jari-Erik – Pulkkinen, Lea – Ruoppila, Isto 2014. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.